Hukkaanheitettyä aikaa

Kuva: © Graeme Mitchell, 2007

Tämä juttu on vanha mutta kopsahtaa yhä edelleen ainakin allekirjoittaneen nilkkaan: "Uusien ylioppilaiden 32,5 prosentin osuus vuosittain yliopisto-opintonsa aloittavista on Vanhasen mielestä turhan alhainen ja välivuosia kertyy monille liikaa.
-Saavathan nuoret toki aikansa kulumaan, mutta toisaalta kyse on hukkaanheitetystä ajasta. Ainakin pääministerin näkökulmasta ne ovat turhia vuosia."

Vanhasyhteiskunnassa normaali ihminen suorittaa kiltisti oppivelvollisuutensa määräajassa, siirtyy sulavasti jatko-opintoihin ja edelleen työelämään. Kaunis ajatus, mutta kuinkahan monen 18-vuotiaan tulevaisuudensuunnitelmat ovat todellisuudessa noin selkeät? Oikean suunnan löytäminen voi olla hankalaa, ja todennäköisesti vielä tuplasti hankalampaa jos sattuu olemaan addi. Vanhanen saattaisi vajota syvään epätoivoon jos tietäisi mitä kaikkea esimerkiksi minä olen ehtinyt puuhailla reilun kolmenkymmenen elinvuoteni aikana...

Onkohan arvoisa pääministeri lainkaan tietoinen esteistä, joihin tavallinen taatiainen saattaa törmätä yrittäessään selvittää elämänsä suuntaa? Onkohan kenelläkään päättäjistä pienintäkään hajua niistä seinistä, joihin addi ehkä joutuu hakkaamaan päätään jotta ei syrjäytyisi, tai jotta häntä ei syrjäytettäisi. Itse yritin taannoin päästä ammatinvalintapsykologin juttusille. Aikaa varatessani kävi ilmi, että jono oli kahden kuukauden mittainen. Työvoimatoimistossamme oli sillä hetkellä vain yksi psykologi, jonka työkenttään kuului kaksi vilkasta eteläsuomalaista pikkukaupunkia. Diagnoosini varmistuttua mietin, miten addin on mahdollista selvitä työelämäsirkuksessa tai ylipäätään päästä työelämään ilman asiantuntevaa ohjausta, kun taviksillakin taitaa jo tehdä tiukkaa. Työtön addi ei välttämättä saa kaipaamaansa tukityöpaikkaa määrärahojen puutteen vuoksi. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, voi jo pelkän ADHD/ADD-diagnoosin saaminen olla vaikeaa jos yksityislääkäriin ei ole varaa.

Joistakin asioista tässä maassa kuitenkin huolehditaan naurettavan ponnekkaasti. Samaan aikaan kun moni addi kamppailee selviytyäkseen tavallisista arkipäivän kiemuroista ja maailma on ajautumassa lamaan, on sosiaali- ja terveysministeriö asettanut erityisen tupakkatyöryhmän, joka ankaran työnsä tuloksena ehdottaa muun muassa lakupiippujen hyllyttämistä. Lakupiippujen nostattama huvittunut ärtymys saavutti huippunsa tänä aamuna lukiessani Hesarin mielipideosastolta kirjoitusta, jossa vaadittiin tiedemiehiä etsimään keinoja flunssan nujertamiseksi: "Olisi todella ajateltava, miten paljon flunssat tuottavat tappiota yksittäiselle ihmiselle, kansakunnasta tai maailmasta puhumattakaan".

Matti Vanhasen lisäksi kansalaisetkin ovat jo huolissaan tuottavuusnäkökohdista, hurraa! No, ainakin yksi kansalainen. Valveutuneisuudellaan ja vilpittömällä kirjoituksellaan hän kiihdytti aamutahmean mielikuvitukseni kiitolaukkaan. Mitä mieltä on Katainen? Älähtäisikö Niinistö? Visioin, että mikäli flunssan aiheuttamat tappiot herättäisivät laajempaa huolta, saattaisi huomio lopulta kiinnittyä myös harvinaisempiin sairauksiin ja oireyhtymiin. Ihanassa aamupäiväunelmassani Hesarin äärellä näin yhtäkkiä kaikki maailman addit ja assit nousemassa joulumuumimukin syvyyksistä uudestisyntyneinä, loistavan tehokkaina tuotantoyksikköinä. Unessani deletoin blogini (ajanhukkaa), liimasin metyylifenidaattilaastarin otsaani ja keskityin tuottamaan. Mikä parasta, tuottavana yksikkönä kykenin entistä paremmin tukemaan uusia hienoja työryhmiä, joiden yhtenä päämääränä oli selvittää Halvan vanhojen autojen ja yksityisautoilun lisääntymisen välisiä yhteyksiä.

Nykyajan hullutuksia
Tai mitä sairauksia ne lieneekään
Ei elämästä enää edes juovu
Nykyajan hullutuksia
Tuskin seurauksia me mietitään
En elämästä silti koskaan luovu
Elämää elämää (elämää elämää on tämäkin)
Elämää
(Leevi And The Leavings: Elämää)