keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Hups!

En muistanut täyttää tietokonetta
mutta päivitin tiskikoneen
kehystin aikataulut.
Lopulta nukahdin päättömästi
jalat tyynyllä.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Mörkö


Oho, uhkuinpa eilen, eikun siis toissapäivänä, intoa. Jos postauksen perusteella kuvittelit, että tätä blogia kirjoittaa joku tolkuton positiivari tai kestouhkuilija, niin varaudu kuvitelmiesi romahtamiseen.

Ennen lääkityksen aloittamista olin ahdistunut. Etenkin unettomina aamuyön tunteina ahdistus oli kuristavaa. Nyt olen saanut unenlahjani takaisin, mutta silti usein aamuisin peittoni alta löytyy Tukisukan sijasta Mörkö. Tunnethan Mörön? Se on se mörisevä, möhkälemäinen olento, joka haahuilee ympäri Muumilaaksoa. Kukaan ei ymmärrä Mörköä, monet jopa pelkäävät sitä, vaikka pohjimmiltaan se on hyväntahtoinen ja kaipaa vain ystävää.

Vuoden ensimmäisenä aamuna mörköilin taas kerran peittoni alla ja kelasin elämääni taaksepäin. Menneet tapahtumat ja tuttavuudet vilistivät silmissäni. Mikäs sen rattoisampaa ajankulua kuin itsensä vertailu muihin. Muistelin, että sillä yhdelläkin ikätoverillani on nykyään kuusi lasta ja toisen tyypin tohtorinväitöksestä on jo vuosia. Tietoisuuteen tupsahteli ikävästi sellaisiakin tyyppejä, jotka ovat jo sekä tohtoreita että kuuden lapsen äitejä. Entä mikä minusta tuli? Mörkö! Haahuilija, joka etäältä seuraa toisten menemisiä ja tulemisia.

Elämä on toisinaan kauheaa, tahmaista ja vaikeaa. Minulla on tahmaamiselle pätevä syykin, vaikkei diagnoosin taakse kokonaan voikaan piiloutua. Alkaneen vuoden tavoitteena voisi olla, että yritän olla itseäni kohtaan edes hitusen armollisempi. Turha piiskata itseään asioilla, joille ei vain voi mitään. Jos Mörkö taas ilmestyy aamulla, yritän ymmärtää ja taputan itseäni hellästi.